Naisten valmentamisesta

21.09.2006

Valmennukseen kuuluu monenlaisia tehtäviä. Juniorityössä pääroolissa ovat kasvatukselliset tehtävät, huippu-urheilussa ja pääsarjatasolla taas paineet kasvavat, kun vaaditaan huippusuorituksia joukkueen menestymisen eteen.

Valmentajan tehtävä on suunnitella kausi, ohjata ja johtaa harjoitukset, analysoida onnistumiset ja virheet pelitilanteissa sekä antaa palautetta. Valmentajan keskeisin taito tavoiteltaessa onnistuneita urheilusuorituksia on ihmissuhdekeskeinen kyvykkyys. Tämän kyvyn tulisi olla valmentajalle luontainen ominaisuus, joka osoittaa eräänlaista lahjakkuutta ja on osa valmentajan persoonallisuutta. Jokainen valmentaja toteuttaa omia näkemyksiään eri tavoilla ja tyylejä on varmasti niin monta kuin on valmentajia naisten salibandyliigassa. Naisten valmentaminen lisää vielä valmennuksen haasteellisuutta, tutkimusten mukaan joitakin eroja on olemassa verrattuna miesten valmennukseen.

Naisten tie urheilun huipulle etenkin joukkuelajeissa ei ole ollut helppo. Historiassa perinteinen yhteiskunta on pitänyt naista hauraana olentona, jonka ainoa fyysinen aktiviteetti liittyy synnyttämiseen. Tyttöjä ja naisia ei ole rohkaistu syntymästään asti urheilemaan, niin kuin yleensä poikien kohdalla on monesti tapana. Naisten kohdalla liika maskuliinisuus ja lihasten kasvattaminen ei ole ollut soveliasta, naisilta on vaadittu feminiinisyyttä ja selkeää feminististä roolia. Tiettävästi aina on ollut naisia, jotka ovat halunneet urheilla, mutta yhteiskunnan epäluulot, jotka ovat historian aikana kohdistuneet urheileviin naisiin, eivät ole antaneet naisille tasavertaisia mahdollisuuksia miesten kanssa urheilun alueella.

Snyder ja Speitzer tekivät 1980-luvulla tutkimuksen, jonka mukaan 70-luvulta 80-luvulle naisten urheilusta oli tullut hyväksyttävämpää mutta vielä tuolloinkaan tasa-arvoa ei olut saavutettu miesten kanssa. Näin oli etenkin joukkueurheilun parissa. Yleisiä myyttejä naisten joukkueurheilussa ja urheilussa yleensä oli, ettei naisilla katsottu olevan korkeata suoriutumisen tarvetta, kuten miehillä tai tämä suorittamismotivaatio ei ollut syntymästä asti vaan lapsuudenajan harjoittelun myötä tullut. Naisten ja miesten valmennuksessa fyysiset tekijät ovat suuri eroavaisuus, vaikka se ei välttämättä vaikuta itse valmentamiseen. Samankaltaisuuksia on todettu olevan enemmän kuin eroavaisuuksia. Pat Crocen mielestä suoritusten tekniikka ja pelin taktiikka eivät valmennuksessa eroa toisistaan miehillä ja naisilla. Pelin idean valmentaminen on sama miehille ja naisille. Fyysisesti miehillä lihasmassan suuruus, sydämen ja keuhkojen koko ja aerobinen kyky ovat erilaisia naisiin verrattuna ja tämä tekee miesten pelistä tempoltaan nopeampaa.

Amerikkalaisten tutkimusten mukaan erot naisten ja miesten välillä valmennuksessa ilmenevät sosiaalisella ja psyykkisellä tasolla. Miesten valmentaminen perustuu enemmän hierarkkiseen järjestelmään, kun taas naiset haluavat toimia yhteistyössä. Naispelaajat haluavat henkilökohtaisen yhteyden valmentajaan ja tämän yhteyden täytyy olla ainutlaatuista, jokaisen pelaajan huomioivaa. Naiset odottavat inhimillisempää valmennusta ja että valmentaja välittää heistä myös ihmisinä pelin ulkopuolella. Naisurheilijoille ja joukkuepelaajille ihmissuhteet joukkueen sisällä ovat tärkeitä. Esimerkiksi harjoituksissa voi olla vaikea saada intensiteettiä harjoitteisiin, joissa pelaajat kilpailevat toisiaan vastaan. Sen sijaan, jos pelataan toista joukkuetta vastaan, intensiteetin saavuttaminen ei tuota vaikeuksia naispelaajille. Valmentajan tulisikin odottaa naisilta pelaajina yhtä paljon kuin miehiltä, koska valmentajan odotukset korreloivat suoraan pelaajan käytökseen ja suorituksiin. Pelaajia tulisi kohdella urheilijoina, ei naisina.

Naiset ottavat valmentajan antaman palautteen eri tavalla vastaan kuin miehet. Naisille on tärkeää millä tavalla palaute suorituksesta pelikentällä annetaan. Koska naiset syyttävät epäonnistumisista helpommin itseään kuin miehet, siksi palautteenannon tulisi tapahtua positiivisella tavalla. Naispelaajat kiinnittävät erityisen paljon huomiota valmentajan äänensävyyn. Naiset kokevat esimerkiksi pelissä tulleen tappion aiheuttamat tunteet miehiä voimakkaammin. Tappion jälkeen naiset pyrkivät analysoimaan tappiotekijöitä ja ovat taipuvaisia itsesyytöksiin. Miesten suhtautuminen taas on ongelmakeskeisempää ja he syyttävät helpommin muita joukkuetovereita kuin itseään.

Naisurheilijat lähestyvät ajatusta kilpailemisesta eri tavalla kuin miehet. Naiset arvostavat enemmän reilua peliä ja joukkueeseen kuulumista kuin miehet. Yksi suurimmista naisia motivoivista tekijöistä on joukkueen yhtenäisyys, jonka ei ole katsottu taas puolestaan heikentävän naisurheilijoiden taitotasoa. Amerikkalaisen Stewartin artikkelissa perehdyttiin tutkimukseen, joka tutki amerikkalaisessa collegessa valmennettavia opiskelijoita. Molempien sukupuolten tuli tutkimuksessa kuvailla valmentajien toivottuja ja ei-toivottuja luonteenpiirteitä.  Tarkoituksena oli tarkastella sukupuolten välisiä eroja vastausten perusteella.

Suurimmat erot sukupuolten välillä tutkimuksessa olivat kommunikaation, tunteiden ja positiivisuuden tarve. Naiset pitivät näitä ominaisuuksia tärkeämpinä kuin miehet. Molemmat sukupuolet arvostivat muita ominaisuuksia enemmän persoonallisuutta. Muut positiiviset ominaisuudet, joita molemmat sukupuolet arvostivat, olivat välittäminen ja kommunikaatio. Miehet taas arvostivat valmentajissaan enemmän tietotasoa ja opetustaitoja, kun taas naiset antoivat enemmän arvoa tunteille ja positiivisuudelle.

Tutkimuksessa todettiin myös että sukupuolten välisiä eroja valmennuksessa on vaikea tutkia, koska sosiaalinen konteksti vaihtelee ja myös sukupuoliroolit urheilussa sen mukaan. Yhtäläisyyksiä sukupuolten välillä tutkimuksessa löytyi enemmän kuin eroavaisuuksia. Vaikka eroja ei näyttäisi olevan paljon, merkittävää on, että monet tutkimukset ovat todenneet tunteiden ja sosiaalisen kontekstin olevan naisten valmennuksessa erittäin tärkeää. On kuitenkin virheellistä yleistää kaikki urheiluun liittyvä tutkimus myös naisiin, koska suurimmaksi osaksi tutkimukset tehdään yleensä miesurheilijoille.

Berkey on todennut, että johtajuus, aggressiivisuus, kunnianhimo ja kilpailuvietti ovat piirteitä, jotka usein yhdistetään urheilijan kykyyn kehittyä. Näitä ominaisuuksia yhteiskuntakin monesti odottaa miehiltä ja urheilijoilta. Siksi naisten on vaikea asettua tällaisiin roolimalleihin, joita valmentajan usein odottavat. Naiset arvostavat joukkueen yhtenäisyyttä samalla kuin haluavat menestystä joukkueelleen.

Tämä artikkeli ei sisällä kirjoittajan mielipiteitä. Artikkeli on koottu tutkimuksista, joissa on etsitty vastauksia kysymykseen, eroaako naisten ja miesten valmentaminen toisistaan. Joukkueissa on erilaisia ihmistyyppejä, joten tutkimustuloksia ei voida yleistää jokaisen pelaajan kohdalla.

Porvoon Salibandyseura ry
Kati Eteläpää
Naisten edustusjoukkue, päävalmentaja

24.08.2023Uusi harrastevastaava aloitti työt seurassa
23.01.2023Pss hiihtolomaleiri 2023
21.09.2022Tyttösäbä-päivä Auroralla 20.10!
30.08.2022PSS hakee ohjaajia kerhotoimintaan sekä valmentajia joukkueisiin!
30.06.2022ILMOITTAUDU MUKAAN TUPLA+ KATUSÄHLY KIERUEELLE 30.7 PORVOOSEEN
02.06.2022Ilkka Heikkinen aloittaa työt Valmennuspäällikkönä
05.05.2022Kausijulkaisu 2021-2022
07.04.2022Naiset finaaleihin! Lipunmyynti tiketti.fi:ssä
07.04.2022Uusia yhteistyökumppaneita kausille 2022-2026
28.03.2022Ilkka Heikkisestä PSS:n uusi valmennuspäällikkö!

Siirry arkistoon »