Kauden huipennus täytti D-tyttöjen odotukset

PSS:n 04-05-syntyneet tytöt starttasivat perjantaina 28.4. kohti Västeråsia, jossa järjestettiin Ruotsin hauskimmaksi nuorten salibandyturnaukseksi mainostettu MälarEnergiCup. Turnaukseen osallistuu vuosittain lähes 300 joukkuetta ja noin 6 000 osallistujaa. 2004 syntyneiden F12-tyttöjen sarjaan oli ilmoittautunut 20 joukkuetta ja 2005-syntyneiden F11-sarjaan 14 joukkuetta. Black (F12)- ja Yellow (F11)-peliryhmiemme lisäksi näissä sarjoissa ei tänä vuonna ollut muita ulkomaalaisia osallistujia.

Turnausmatkaa oli valmisteltu kauden alusta asti, matkarahoja kerätty gutzeilla, laku-, arpa- ja buffamyynneillä ja iso osa tytöistä odottanut sitä "luvattua ulkomaanpelireissua" jo useamman vuoden. Reissuun lähdettiin kahden peliryhmän ja yhteensä noin 40 matkaajan voimin, mutta ehdottomasti yhtenä joukkueena.

Perjantai 28.4.

Matka alkoi pirteästi aamukuudelta ja ajomatkalla lentokentälle bussi täyttyi iloisesta pulinasta ja tietenkin kaiuttimista raikuvasta popista. Omatoimiset lähtöselvitykset ja lento Tukholmaan olivat jännä paikka muillekin kuin joukkueenjohtajalle mutta niin vain konkkaronkka ja matkatavarat saatiin Tukholmaan ja siellä odottavan bussin kyytiin. Västeråsiin saavuimme hyvissä ajoin joten ennen ensimmäistä peliä ehdittiin syödä (pariinkiin otteeseen) ja säätää asiankuuluvalla tavalla turnausjärjestäjän tekemien viime hetken huonemuutosten kanssa hotellilla.

Blackin ensimmäinen peli oli jo heti perjantai-iltana hotellin viereisessä liikuntakompleksissa. Vastustajaksi tuli etelätukholmalainen Sköndal IK. Sköndalin tytöillä oli vauhti ja syötöt kohdillaan heti ensi vihellyksestä lähtien, mutta niin vain pelin avausmaalista vastasi meidän Viivi. Sköndal tasoitti erän loppupuolella, ja ehti vielä ennen erätaukoa tehdä toisenkin maalin. Keltapaidat tsemppasivat hyvin mutta pitkä matkustuspäivä painoi jo selvästi jaloissa. Kun lisäksi ihkaensimmäistä ulkomaalaisvastustajaa vastaan pelattavaa peliä koskeva jännitys ei helpottanut puristusta mailanvarressa toisessakaan erässä, vei Sköndal voiton tuloksella 1-4.

Lauantai 29.4.

Lauantaina starttasivat myös Yellow-joukkueen pelit. Nuoremmissa sarjoissa ei julistettu tuloksia eikä sarjataulukkoa, joten siltä osin kokemus oli uusi.  Tämä ei kuitenkaan vähentänyt otteluiden mielenkiintoa ja lohkon joukkueista löytyi niitä helpompia mutta myös tiukempia vastuksia. Ensimmäistä peliä odotettiin innolla mutta kovasti jännittäen. Seuraavat pelit sujuivatkin sitten jo enempiä jännittämättä.

Yellow-joukkue lähti turnaukseen pelaamaan tiivistä, siistiä viisikkopeliä varmoilla syötöillä ja periksiantamattomuudella, antamatta yhtään tilaa vastustajalle. Hyvän liikkeen kautta saatiin luotua maalintekopaikkoja, riistettyä pallon vastustajalta ja tehtyä itse maalejakin. Koko joukkue toimi hyvin joukkueena ja näin ollen lähes kaikki pääsivät nauttimaan maalinteostakin. Maalivahti Helmi hoiti oman tontin myös mallikkaasti.

Kaikki neljä peliä olivat tyttöjen hallinnassa alusta loppuun eikä vastustajan annettu kertaakaan päästä johtoasemaan pelien aikana. Vaikka kyllä ruotsalaiset antoivat muutamissa peleissä ihan oivan vastuksenkin. PSS Yellown ottelut: PSS-Yellow-Landvetter IBK 6-1, Bele Bakarby-PSS Yellow 2-3, PSS Yellow- Taby FC 1-PSS Yellow 3-1 ja PSS Yellow – Valentuna IBK 7-0.

Tytöt saivat kehuja vastustajavalmentajia myöten, miten siistiä ja taitavaa peliä he pelaavat. Saatiin olla ylpeitä!

 

Black-joukkueen ensimmäinen peli lauantaina oli Bro IK:ta vastaan. Ensimmäinen erä eteni kovin tasaisesti ihan viimeiseen minuuttiin asti, jolloin Matilda Rytkönen avasi maalitilinsä. Toisessa erässä Blackin peli alkoi sujua, ja maalintekoon ehtivät myös Siiri, Viivi ja Roosa sekä Masa toistamiseen. Puolustus pelasi hyvin pitäen Bro IK:n hyökkaykset aisoissa, ja näin turnauksen toisesta ottelusta siis 0-5 voitto.

Turnausohjelmassa ollut lauantai-illan disco vaihtui vähäisen kiinnostuksen(!) johdosta koko joukkueen iltapalaretkeen Subwayhin, jotka (keskustan molemmat) onnistuimme kansoittamaan kiitettävästi. Tässä vaiheessa joukkueenjohtajakin saattoi huoahtaa hetkeksi helpotuksesta sillä Black-joukkueen lohkon 2.sija varmistui. Tämä helpotti huomattavasti seuraavan päivän logistiikkaa, sillä pelit pelattaisiin läheisillä halleilla kaupungin toisella puolella olevien koulujen sijaan.

Sunnuntai 30.4.

Vappuaaton alkajaisiksi Black-joukkueella oli ensimmäinen pudotuspeli edessä klo 9:30. Voitto Bele Barkarbysta tietäisi pääsyä välieriin, tappio puolestaan pelien päättymistä. Ottelu lähti käyntiin Blackin hallitessa peliä hienokseltaan. Barkarbyn kannustus oli kovaa, mutta paikalla olevat tukijoukot sekä Keltainen joukkue pistivät kättä yhteen ja äänijänteet töihin vähintään yhtä lailla. Reilun kymmenen minuutin pelin jälkeen Masa sai maalijyvän taas kohdilleen ja kun kaimansa Gröndahl otti heti mallia, niin ottelussa päästiin 2-0 johtoon. Bele Barkarby kavensi toisen erän alussa 2-1 mutta tytöt olivat selvästi päättäneet voittaa tämän pelin ja palloa saatiin hyvin ylös Masalle, joka intoutui maalintekoon oikein urakalla. Barkarby sai ilmaisen kavennuksen (2-4), kun maalin edustalta pallo potkaistiin vahingossa omaan maaliin, mutta tämä ei onneksi tyttöjen tahtia haitannut. Erän lopussa Viivi ja Masa pistivät vielä maalin per neiti, joten voitto lopulta selkein lukemin 2-6.

Välierään valmistautumiseen ei juuri ylimääräistä aikaa jäänyt, joten tiedossa oli välipalan voimin siirtyminen Kristiansborghallenille. Taisi siinä hötäkässä lämppäpallotkin jäädä hotellille ja hallille tultuamme meitä odotti pieni yllätys, johon ei oltu aiemmin törmättykään: välierävastus Vaksala SK:n kotipaita oli musta-keltaraidallinen. Siinä sitten tuumattiin, että kumpiko porvoolaisten paidoista (keltainen vai musta) nyt sitten toimisi paremmin ja päädyimme ehdottamaan Vaksalan joukkueeelle vieraspaidalla (valkoinen) pelaamista. Liekö ruotsalainen tapa valmistautua turnaukseen vai mikä, mutta kakkospaitoja ei tytöiltä kuulemma löytynyt tarpeeksi joten siellä oltiin sitten iloisesti sekaisin keltapaidat ja kelta-mustaraidalliset paidat. Tuomareilla taisi tässä pelissä kuitenkin olla muut kuin keltaiset paidat..

SK Vaksalan joukkue oli todella taitava, mutta hyvin sujui myös Blackin peli. Ensimmäinen erä oli äärimmäisen tasainen, ja toista erääkin pelattiin pitkälle 0-0 tilanteessa. Ottelun voittaakseen on kuitenkin tehtävä maaleja ja siinä Vaksala oli juuri sen yhden ratkaisevan napsun parempi. Vajaa 5 minuuttia ennen ottelun päättymistä Vaksala sai kuin saikin tuikattua pallon maalin ja siirtyi 1-0 johtoon. Black yritti tasoitusta vielä ilman maalivahtia, mutta niin vain peitti Vaksalan iso maalivahti veräjänsä sen verran hyvin, että finaalipaikka jäi tällä kertaa saavuttamatta.

Suoriutuminen 4 parhaan joukkoon oli Black-peliryhmältä erittäin hieno saavutus, josta kaikki tytöt ja valmentajat voivat olla ylpeitä. Viidessä pelissä tytöt tekivät yhteensä 23 maalia kun taas meidän reppuun pallo löysi tiensä 7 kertaa. Pienestä oli finaalipaikka kiinni mutta sitä on hyvä jäädä vähänhampaankoloonkin, joskopa vaikka tulevina vuosina innostumme uudestaan lahden toiselle puolelle.

Mitä jäi käteen

Kaikenkaikkiaan turnausmatka oli oikein onnistunut ja hieno päätös erinomaisesti sujuneelle kaudelle. Ruotsalaisissa joukkueissa pisti silmään joukkueen ja ketjujen tasaisuus verrattuna Suomen sarjoihin. Joukkueissa ei ollut Suomessa nähtyjä selkeitä ykkösnyrkkejä ja jarruketjuja vaan kaikilta ketjuilta onnistui sekä hyökkääminen että puolustaminen. Harrastajien ja lisenssien valtava määrä mahdollistaa tasojoukkueet, joissa jokainen pelaaja on siinä joukkueessa jossa pelatessaan on sekä oman mutta myös koko joukkueen kokonaisuuden kannalta oikealla tasolla.

Ruotsalaista säbäkulttuuria oli kiva seurata ja mieleen jäi hieman erilaisen pelitavan lisäksi mm. joukkueiden yleisön huomioivat loppuhuudot, erilaiset kättelyperinteet ottelussa ja tuomareiden korvamikit. Pelihalleja Ruotsissa tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Keltainen joukkue pääsi pelaamaan yhden peli jopa sisäjääpallohalliin - jotain mikä voi olla mahdollista vain Ruotsissa.

Joukkueenjohto metsästeli keväällä PSS-viirejä tmv. vietäväksi tervehdyksenä vastustajajoukkueille ja asia ehti hieman unohtuakin - lentokentän taxfree-myymälään asti. Taisimme puolivahingossa viedä yhdenlaista säbäkulttuuria Ruotsiin Fazerin konvehtirasioiden muodossa. Vastustajakapteenien ilmeet kättelyissä osoittivat, ettei viime hetken valinta ihan vihkoon tainnutkaan mennä…

Jos Suomessa turnausruoka on lähes poikkeuksetta makaroonilaatikkoa ja kinkkukiusausta, niin Ruotsin vastaavat näyttävät olevan jauhelihakaste riisillä, ja riisi jauhelihakastikkeella.

Kolmenkymmenen neidin kanssa matkaamisessa ei tylsää hetkeä tullut - yhdellä turnausranneke hukassa, toisella pelilasit, ja kolmannelle isä täyttänyt matkakassan toki kruunuilla, mutta Eestin sellaisilla Ü

Oli hienoa nähdä, miten tytöt ystävystyivät reissun aikana vähän vieraampienkin pelikavareiden kanssa ja hitsautuivat entistä paremmin yhteen. Tämä varmasti näkyy tulevina aikoina vaikka 04:sten ja 05:sten tiet nyt vuodeksi eroavatkin isosiskojen siirtyessä C-tytöiksi.

Kiitos tytöt - olette huippuja!
Kiitos myös valmentajat, taustat, sponsorit, seura ja vanhemmat - muistot ja fiilikset tällaisista reissuista kantavat pitkälle!

kuvat: Tomi Nousiainen