PSS D-Tytöt Kannujahdissa Lohjalla. Coach`s View

 

Sunnuntaina se oli sitten edessä. Kauden huipentuma, jossa D ikäisten Etelä-Suomen parhaat kokoontuivat omaan Final Four tapahtumaansa Lohjan Tennarille. Mukana Eliittisarjan Top 3 , eli me, LoSB Lohjalta, ja ÅIF Sipoosta. Tiikerit selvitti itsensä välisarjan voittajana karsintaan jossa kukistui SSV, ja paikka auringossa oli taattu.

Valmistautuminen oli sujunut erittäin hyvin. Harjoitusottelut CSM tyttöjä, sekä -03 poikia vastaan antoivat sopivana sekoituksena oppitunteja ja itseluottamusta. Loppusuoralla treenattiin vielä erikoistilanteita, rukattiin ketjuja sopiviksi, ja pidettiin sopivan lyhyet briiffit vielä viimeistelytreeneissä. Ylivoimat, alivoimat, vaparit, 6-5 koostumukset, kaikki oli valmista ja kaikkeen oltiin varauduttu.

Pelit Lohjalla olivat odotetusti tiukkoja. Avausvälierässä Lohjan kone ei aivan täysillä käynyt, mutta ÅIF:in kavennus 1-2:een vain 7 sekuntia ennen loppua ei kuitenkaan riittänyt todelliseen uhkaan. LoSB otti odotetusti siis finaalipaikan ja jäivät odottelemaan minkälaista vastusta olisi tarjolla.

Sitten porvoolaisosaamista kehiin, vastassa välierässä siis ennakkoluuloton Tiikerit. PSS tytöt avasivat pirteästi; Mikaela Backman iski nopeasti 1-0 Lotta Karlssonin passista ja heti perään Laura Kariniemi Aada Heikkisen syötöstä jo 2-0. Toisen erän alkuun Mixu Backman niittasi iltapäivän toisen osumansa, syöttöpiste Taimi Mikkolalle, ja taululle 3-0. Tilanne hallussa? Kävellen finaaliin. Ei aivan.. Suorituksia leimasivat jo ensimmäisessä erässä jännittyneisyys, lukuisat harhasyötöt sekä huolimattomuus, ja  Tiikerit kuittasivat  virheistä. Kolmannessa erässä Tikrut nousivat jo maalin päähän. Loppuminuuteilla Taimi Mikkola pyssytti Aada Heikkisen syötöstä  kuitenkin vapauttavan 4-2 maalin. Minimitavoite, eli finaalipaikka saavutettu, mutta peliesitys ei häikäissyt ja nälkää jäi vielä.

Välissä ehdittiin ladata akkuja ja täyttää vatsalaukut Kisakallion urheiluopistolla, ja hienosäätää vielä ketjuja finaaliin. Hallille ehdittiin takaisin sopivasti pronssipeliä katsomaan. Himmeimmät mitalit matkasivat Sipooseen, kun Åif iski jatkoajan ensimmäisen minuutin kohdalla lopullisen niitin, lopputulos 3-2.

Oli finaalin aika. PSS kannattajia oli paikalla bussilastillinen, ja halli oli melkoisen täynnä, kun kotiluolassaan esiintyneen LoSBin fanit olivat myös löytäneet paikalle. PSS lakana oli viritetty katsomon kaiteeseen ja lohjalaiset testasivat torviaan.

Ottelun alku oli jälleen hieman tunnustelevaa. Virheistä ei oltu kokonaan päästy eroon, kun syötöt löysivät edelleen tiensä turhan usein ensimmäisen vastustajan lapaan. Maalinteon aloitti Lohja. Irtopallo maalin edessä ja LosB hyökkäys terävänä ensimmäisenä pallossa: 0-1. Toiseen erään saatiin uutta vaihdetta kehiin. Merilis Tamm runnoi tärkeän tasoituksen, Mixulle syöttöpiste. Lohja hallitsi ehkä hienokseltaan pelin alkua, mutta tasoituksen myötä pelin tempo nousi huomattavasti ja pääsimme osittain jopa kuskin paikalle ottelussa. Vetopaikkoja tarjoutui, mutta LoSB veskari nousi esille ottamalla muutaman varsin maukkaan liimauksen.

Kolmanteen erään tasatilanteessa, ja taistelu oli tuimaa. PSS pakka taisteli, ja tiivistäminen kahteen viisikkoon ei aivan onnistunut, kun pelureita lysähti vaihtopenkin taakse tasaiseen tahtiin, ja huilivaihtoja oli annettava. Kolmannen erän alkupuolella Kalpana Tarvainen toimitti pallon Merkku Tammille, joka nopean kanttauksen päätteeksi huudatti porvoolaisfaneja finaalin toisellaan: 2-1.  Tämän jälkeen Lohja kehitti hurjan pyörityksen, josta kuitenkin selvittiin, ja tuntui että PSS oli niskan päällä katsomossa ja kentällä. Draaman kaari oli kuitenkin vasta alussa. Tilanne tuntui olevan kontrollissa, mutta n. 7 minuuttia ennen loppua LoSB iski. Vaarattoman näköinen toimitus maalille yllätti muuten erinomaisesti pelanneen Ansku Levälammen,  ja lohjalaiskatsomokin heräsi. 2-2 ja pelin aaltoilun perusteella tuntui että saatetaan nähdä vielä lisää.

Pss:llä oli vielä muutama vaaran paikka, ja vastaavasti LoSB painoi viimeisen minuutin hurjana. Taululla kuitenkin erän päätteeksi samat 2-2, ja koutsillekin oli melkein lisähappea haettava, jotta pysyisi jaloillaan trillerin tuoksinnassa. Kasataan joukot vielä kerran ja painotetaan muutamia asioita. LosBin pelikirjassa melko isoilla kirjaimilla löytyy toimitukset maalille joka paikasta, ja tuskin ainakaan vähentävät tätä jatkoajalla. Peitot. Taistelu. Palloa ja maskia vastustajan maalille. Kenenkään ei tarvitse miettiä, josko säästelisi hieman ensi viikon treeneihin..

Peli oli jatkoajallakin erittäin viihdyttävää ja vauhdikasta. Jokainen kentällä käynyt taisteli 100%:lla asenteella, ja normaalisti palloa jopa hieman pelkäävät uhrasivat itseään. Lohjalla oli maalinedustaistelun jälkitilanteessa maali jo todella lähellä. Me saatiin muutama loistopaikka; Aada oli yltää palloon kun maali oli jo tyhjä, ja Kalpana iski reboundista pallon tolppaan. Kymmenminuuttinen meni kuitenkin nopeasti, ja taistelu oli tauonnut. Edessä raastavin. Rankkarikisa.

Tätä ennen kohtaamisemme LoSBin kanssa olivat olleet tiukkoja. Tästä kaavasta ei siis poikettu tänäänkään. Lokakuussa LoSB kylvetti meitä 5-1. Sen jälkeen pelasimme kaksi tasapeliä, jonka jälkeen viime viikkoinen  4-3 voitto varmisti meille runkosarjan kärkisijan. Tuon lokakuisen tappion jälkeen olemme pelanneet 15 ottelua kilpa-/eliittisarjassa ilman tappiota. Nyt edessä nopea pikapalis samalla kun viimeistelemme laukojalistaa. Painotetaan, että kausi on ollut hieno ja nyt ollaan tultu niin pitkälle kun tässä sarjassa voidaan päästä. Tullaan tiiviiksi nipuksi, ollaan yhtenäisiä, ja annetaan kaikki tuki ja hyvät fiilikset vetäjille ja molareille. Isossa kuvassa tämä pilkkukisa ei muuta meidän upeaa kautta mihinkään suuntaan. Yritetään tehdä vapautuneet, paineettomat suoritukset. Ja voittaa.

Tähän olimme valmistautuneet. Iso luotto laukojiin ja veskareihin. Kapteenimme Nea Rainio aloittaa. Tiedetään aika tarkkaan mitä Nea tekee. Kapteeni näyttää esimerkkiä, rysty – kämmen – rysty, ja pallo maaliin. Lohjan kapu seuraa esimerkkiä; harhautus ja pallo verkossa, 1-1. Toisena laukojana Minka Rönnberg. Saattoi olla jopa yllätys joillekin katsojille, mutta tällä kohtaa oli turha jännittää. Homma eteni  juuri niin kuin oli suunniteltu, ja pallo vuoren varmasti pömpeliin. LoSBin toinen laukoja, ja tolpan ääni kuului jo lupaavasti, mutta sen verran tarkka veto oli että ’tolppa sisään’ – sanonta piti tässä kutinsa.

2-2 tilanne, ja Kapsu Tarvainen; suoritus oli tavoitteen mukaan vapautunut, mutta harhautus meni hieman liian pieneen kulmaan. Ei maalia. Tiukka paikka, mutta onneksi Ansku nollasi myös LoSBin kolmannen vetäjän.

Neljäntenä Merkku Tamm. Lyhyt keskustelu ’Teetkö maalin?’ ’No teinhän mä sullekin eilen..’  Ok , helppo päätös, Merkku ei sitten lähden harhauttelemaan vaan vetää. Ja vetää suunnilleen siihen mihin pitääkin. PSS kannattavat riemuitsevat, jälleen maalin etumatka. LosB vetäjällä vuorostaan tiukka paikka, ja Ansku venyy jälleen erinomaisesti. Nyt tuntuu jo lopun alulta. Taimi Mikkolan pilkkuja edellisen päivän viimeistelytreeneissä katselleena mietin, että nyt ollaan tooodella lähellä voittoa. ’Hieno paikka nyt Taimi, pelkkää sankaruutta tarjolla J’

Taimi lähtee liikkeelle, loiva kaarros vasemmalle, sitten maalia kohti, aivan niin kuin eilen treeneissäkin. Vetoetäisyydelle, nopea liike ja tuo inhottava, veskarin kannalta jopa yliärsyttävä, muumilimun korkuinen jalan yli tolpan juureen. Game over.

Seuraavat minuutit ovat salibandypelurin parasta aikaa. Nuo hetket kentällä juuri kun mestaruus ratkeaa. Pitkä raskas kausi, täynnä riemua, kipua, kyyneleitä, epäonnistumisia, naurua, yhteisiä hetkiä kentällä ja sen ulkopuolella, ja nyt se kulminoituu  näihin muutamiin maagisiin hetkiin. Mitalit kaulaan. Kapteenimme hakee pokaalin, ja joukkue juoksee mukaan kohottamaan sen kohti hallin kattoa. Fanit ryntäävät kentälle onnittelemaan nuoria sankareita. On juhlinnan aika.

Samaan aikaan Lohjan valmennus kokoaa joukkueensa yhteen. Nuoret taistelijat jäivät hopealle tänään. Ovat kuitenkin pelanneet huikean kauden ja taistelleet pitkälle myös vanhemmissa ikäluokissa lähes samalla rungolla. Nopea hetki maalin ympärillä, ja hoitavat hommat loppuun tyylikkäästi. Kättelevät reippaasti, ikään kuin viestittääkseen että tämä erä oli teidän, mutta täältä tullaan vielä. Erittäin lyhyen valmentajan urani kohokohtia ovat juuri nämä LoSB pelit. Huomaan eläväni näissä mukana aivan eri tavalla. En välttämättä edes tunnista itseäni näissä peleissä. Hyvä vai huono asia, remains to be seen. Onnittelut kuitenkin LoSBin 01-03 ryhmälle mahtavasta kaudesta, eikä siis vain tässä D sarjassa.

Pilkkukisat ovat julmia, sattumankauppaa sanoisi joku? Ehkä. Toisaalta pilkuissa mitataan maalivahtien kykyjä, pelaajien kylmäpäisyyttä, maalintekotaitoa, itseluottamusta, osaamista.. Jatkoajan yksittäisessä onnistumisessa tai pakin pienessä virheessä voi olla aika tarkalleen  yhtä paljon sattumasta kyse. Tällä kertaa marginaalit olivat meidän puolella. Game 16 putkeen ilman tappiota. Ei tämä ihan väärään osoitteeseen tullut.